Intiaaneja ja uudisasukkaita Delaware-joen laaksossa

Eurooppalaisten siirtokuntien taloudenpito vaati hyviä kauppasuhteita intiaaneihin: uusilla siirtokunnilla ei ollut alussa omaa ruoantuotantoa, vaan elintarvikkeet oli ostettava paikallisilta. Emämaan tuen jatkuvuus taas edellytti, että siirtokunnasta oli taloudellista hyötyä valtiolle, minkä saattoi parhaiten osoittaa lähettämällä himoittuja turkiksia emämaahan myytäväksi eteenpäin.

Uusi Ruotsi Delaware-joen laaksossa sijaitsi erinomaisella paikalla turkiskauppaa ajatellen. Alueella asuneista intiaaneista susquehannockit olivat johtavia turkiskauppiaita, lenapet sen sijaan myivät ruotsalaisille maissia ja toimittivat sekalaisia palveluksia, kuten viestien kuljetusta, myös hollantilaisille. Ruotsalaiset maksoivat aseilla, työkaluilla, kankailla, lasihelmillä ja alkoholilla. Pian alkoholista tuli lenapeille tärkeintä tuontitavaraa — muuta tavaraa oli jo saatu niin paljon, että enempi olisi ollut vain taakaksi liikkuvassa elämäntyylissä. 1650-luvulla lenapet pyrkivät mukaan lähiseudun turkiskauppaan, olihan majavannahka metsästäjä-keräilijöille helpompi vientituote kuin maissi. Valitettavasti ruotsalaisten ostovoima oli huonompi kuin hollantilaisten: intiaaneja ärsytti valtavasti kuljettaa kauppapaikioille raskaita turkiskuormia huomatakseen, ettei ruotsalaisilla ollut tavaraa, jolla maksaa.

Vaikka alkuun ruotsalaisten ja hollantilaisten välit olivat olleet siedettävät yhteisen vihollisen, Englannin, ansiosta, kilpailu turkiskaupasta muutti asian. Kuvernööri Printz hallitsi laivaliikennettä jokilaakson eteläosassa sijaitsevan Fort Älvsborgin avulla, tuhosi hollantilaisten rakennuksia joen länsirannikolla ja levitti intiaanien keskuuteen huhuja, että hollantilaiset aikoivat tappaa kaikki intiaanit. (Kuitenkin vielä vuoden 1653 maaliskuussa Printz osti hollantilaisilta noin 200 litraa espanjalaista viiniä ja 100 litraa brandyä.) Vuosina 1648-50 ruotsalaisilla oli Fort Beversreede -niminen tukikohta lenapejen kesäleirien lähellä, mutta kun linnoitus hylättiin, lenapet jäivät alttiimmiksi toisten heimojen hyökkäyksille ja suorastaan olisivat lahjoittaneet maitaan ruotsalaisille, jos nämä olisivat rakentaneet sinne uusia tukikohtia. Vuonna 1652 alkanut sota Hollannin ja Englannin välillä tilapäisesti esti hollantilaisia pyyhkäisemästä Uutta Ruotsia kartalta.

Niina Manner